Laku valmistui Kennelliiton ja Diabetesliiton viralliseksi hajutyöskenteleväksi avustajakoiraksi, Hypokoiraksi. Puolentoista vuoden koulutuksemme oli intensiivistä ja hauskaa, Lakun kanssa treenit olivat aina innokasta oppimista ja Laku hyvin älykkäänä koirana linkitti hypohajun ja ilmaisun ennen kuin tähän vaiheeseen olimme edes päässeet, sillä kaikki vaiheet koulutuksessa opetetaan omana osa-alueenaan ja yhdistetään vasta opitut taidot kokonaisuudeksi. Muistan myös kuinka liikuttavan hetken koin kun Laku oli ensin ilmaissut hypohajun ja sitten säntäsi omin päin toisesta huoneesta hakemaan minulle fruktoosiputkilota, tätäkään toimintoa ei oltu yhdistetty matalan verensokerin merkkaukseen vaikka noutamiskokeen oli Laku jo läpäissyt, poika vain linkitti nämäkin kaksi asiaa toisiinsa. Tämä yhdessä oppiminen, itselleni koiran kouluttamista ja Lakulle hyötykoirakoulutusta on ollut meitä koirakkona lähentävä matka, tunnemme toisemme läpikotaisin ja nautimme toistemme seurasta.

Laku kantaa arvokkaasti työliiviään ja saa aina kauppareissuilla ihailevia kommentteja, vaikkei avustajakoiraa saisikaan työssään häiritä, niin kaikki ihastelut lisäävät tietysti omistajan ylpeyttä tästä pienestä hengenpelastajasta.

Kiitos rakas Laku, ihanaa että juuri sinä synnyit Bolocanis A-pentueen kuopuksena ja että näin sinussa jotain niin arvokasta etten voinut sinulle perhettä etsiä, vaan jäit minun pojakseni smiley